Pienen osakeyhtiön hallitus päättää usein ensimmäisen tilikauden jälkeen, valitaanko tilintarkastaja, kun laki ei sitä vaadi. Vapaaehtoinen tilintarkastus maksaa yleensä 1 500-4 000 € vuodessa. Tässä artikkelissa käydään läpi, milloin summa maksaa itsensä takaisin, milloin se on turha ja mitä kevyempiä vaihtoehtoja on olemassa.
Asia koskee etenkin yrittäjiä, joiden liikevaihto tai tase on lähellä lakisääteisiä rajoja. Se koskee myös osakeyhtiöitä, joilla on useita omistajia, sekä yhtiöitä, jotka suunnittelevat rahoitusta tai myyntiä.
Milloin tilintarkastusvelvollisuus päättyy ja vapaaehtoisuus alkaa
Tilintarkastuslain (1141/2015) mukaan pienen osakeyhtiön ei tarvitse valita tilintarkastajaa, jos kahtena viimeisenä tilikautena enintään yksi seuraavista rajoista on ylittynyt: taseen loppusumma 100 000 €, liikevaihto 200 000 € ja keskimäärin 3 työntekijää. Rajojen tulkinnassa on yksityiskohtia, jotka kannattaa tarkistaa artikkelista pienyrityksen vapautus tilintarkastuksesta.
Vapaaehtoisuus tarkoittaa, että valinta on yhtiön omissa käsissä. Yhtiöjärjestykseen voidaan kirjata, että yhtiöllä on aina tilintarkastaja, tai yhtiökokous voi tehdä päätöksen vuosittain. Osakeyhtiölain mukaan myös osakkeenomistajat, joilla on vähintään kymmenesosa osakkeista, voivat vaatia tilintarkastajan valintaa. Pienomistajalle se on tärkeä oikeus.
Myytti: vapaaehtoinen tarkastus on kevyempi versio
Monet yrittäjät olettavat, että vapaaehtoinen tilintarkastus on jonkinlainen suppea läpikäynti. Näin ei ole. Kun yhtiökokous valitsee tilintarkastajan, hänen työtään säätelevät samat säännöt kuin lakisääteisessä tarkastuksessa: tilintarkastuslaki, ISA-standardit ja riippumattomuusvaatimukset. Lopputuloksena on samanlainen tilintarkastuskertomus, ja tarkastaja vastaa työstään samalla tavalla.
Jos haluaa jotain kevyempää, kyseessä on eri toimeksianto. Tilintarkastaja voi tehdä esimerkiksi yleisluonteisen tarkastuksen (ISRE 2400), jossa varmuus on rajoitettu. Toinen vaihtoehto on sovittujen toimenpiteiden toimeksianto (ISRS 4400), jossa tarkastetaan vain ennalta sovitut asiat, vaikkapa varasto tai myyntisaamiset. Näissä ei anneta tilintarkastuskertomusta, eikä niitä voi esittää rahoittajalle tilintarkastettuna tilinpäätöksenä.
Tilanteet, joissa vapaaehtoinen tilintarkastus kannattaa
Kokenut tilintarkastaja kysyy ensin, kuka tilinpäätöstä lukee yrittäjän itsensä lisäksi. Jos lukijoita ovat pankki, sijoittaja, ostajaehdokas tai passiivinen osakas, tarkastus on yleensä hintansa arvoinen. Tyypillisiä tilanteita ovat:
Rahoitus. Pankit ja Finnvera eivät aina vaadi tilintarkastettua tilinpäätöstä, mutta suurissa lainoissa se nopeuttaa luottopäätöstä ja voi vaikuttaa ehtoihin. Business Financen ja ELY-keskuksen tuissa hankkeen kustannuksista voidaan vaatia tilintarkastajan raportti joka tapauksessa.
Tuleva yrityskauppa. Ostaja tarkastaa yhtiön joka tapauksessa due diligencessä. Jos takana on 2-3 tilintarkastettua tilikautta, DD on nopeampi ja hinnasta neuvotellaan vähemmän. Tästä kerrotaan tarkemmin artikkelissa due diligence yrityskaupassa.
Useita omistajia. Kun toimitusjohtaja omistaa 40 % ja kaksi passiivista sijoittajaa loput, riippumaton tarkastus estää riitoja ennen kuin niitä syntyy.
Kasvu rajojen tuntumassa. Jos liikevaihto on 180 000 € ja kasvaa, velvollisuus tulee pian vastaan. Tarkastajan aloittaminen vuotta aiemmin tekee avaavien tase-erien tarkastamisesta helpompaa.
Hallituksen oma turva. Hallitus vastaa kirjanpidon ja varainhoidon valvonnasta. Ulkopuolinen tarkastaja ei vie vastuuta pois, mutta hän havaitsee ongelmat yleensä ajoissa.
Käytännön esimerkki: tamperelaisella konepajalla on liikevaihtoa noin 190 000 € ja kaksi työntekijää, ja se hakee 150 000 € investointilainaa uuteen CNC-koneeseen. Pankki pyytää tilintarkastetun tilinpäätöksen tai vaihtoehtoisesti tarkempia vakuuksia. Tällöin 2 500 €:n tarkastuspalkkio on halvempi kuin henkilökohtainen takaus. Usein vasta tällainen tilanne saa yrittäjän harkitsemaan asiaa, vaikka tarkastus kannattaisi aloittaa jo edellisellä tilikaudella.
Milloin vapaaehtoinen tilintarkastus ei ole järkevä
Toiminimimäisesti toimiva yhden hengen osakeyhtiö, jolla on 60 000 €:n liikevaihto, yksi omistaja eikä velkaa, saa tarkastuksesta harvoin vastinetta rahalle. Tällöin parempi sijoitus on hyvä tilitoimisto, joka hoitaa juoksevan kirjanpidon ja tilinpäätöksen huolellisesti. Tilintarkastaja ei tee kirjanpitoa, vaan tarkastaa sen ulkopuolisena ja riippumattomana.
Toinen poikkeus on yhdistykset ja pienet taloyhtiöt. Pieni yhdistys voi lain mukaan valita tilintarkastajan sijasta toiminnantarkastajan, ja asunto-osakeyhtiö, jossa on enintään 30 huoneistoa ja joka täyttää pienyrityksen rajat, voi tehdä saman. Toiminnantarkastus on kevyempi ja edullisempi, mutta se ei ole tilintarkastus. Jos taloyhtiö on aloittamassa suurta putkiremonttia, ammattitarkastajan valinta voi olla perusteltu, vaikka laki ei sitä vaadi.
Yleisimmät virheet vapaaehtoisessa tarkastuksessa
Tarkastaja valitaan vasta kun tilinpäätös on valmis. Jos tarkastaja tulee mukaan vasta helmikuussa, hän ei voi havainnoida varastoinventaariota jälkikäteen, ja kertomukseen voi tulla varauma. Valinta kannattaa tehdä jo tilikauden aikana.
Tarkastus lopetetaan kesken. Yhtiö valitsee tarkastajan kahdeksi vuodeksi ja luopuu siitä sitten säästösyistä. Juuri silloin, kun ostaja tai pankki kysyy tarkastettuja lukuja, sarjassa on aukko. Katkonainen historia herättää enemmän kysymyksiä kuin se, ettei tarkastusta olisi ollut lainkaan.
Tarkastaja on tilitoimiston kirjanpitäjä. Riippumattomuus estää tarkastamasta omaa työtä. Sama henkilö ei voi tehdä kirjanpitoa ja tarkastaa sitä.
Mitä vapaaehtoinen tilintarkastus maksaa
Pienen osakeyhtiön tilintarkastus maksaa tyypillisesti 1 500-5 000 € vuodessa. Hinta riippuu kirjanpidon kunnosta, tapahtumien määrästä, varaston koosta ja siitä, kuinka hyvin aineisto on toimitettu. Ensimmäinen tarkastusvuosi on usein 20-40 % kalliimpi, koska avaavat tase-erät on tarkastettava. Taloyhtiöiden tarkastus maksaa yleensä 500-2 000 €. Hinnoittelusta kerrotaan tarkemmin artikkelissa tilintarkastuksen palkkio.
Pienyhtiöt valitsevat tavallisesti HT-tilintarkastajan tai pienen tilintarkastusyhteisön. Big Four -yhtiöt (KPMG, PwC, EY, Deloitte) tai keskisuuret toimistot, kuten BDO ja Grant Thornton, ovat järkeviä silloin, kun taustalla on kansainvälinen rahoittaja tai konserni. Tilintarkastajan pätevyyden voi tarkistaa PRH:n tilintarkastajarekisteristä.
UKK
Voiko vapaaehtoisen tilintarkastuksen lopettaa milloin tahansa?
Jos yhtiöjärjestyksessä ei ole tilintarkastajaa koskevaa määräystä, yhtiökokous voi jättää tarkastajan valitsematta seuraavalle tilikaudelle. Jos määräys on yhtiöjärjestyksessä, se on ensin muutettava. Muutos rekisteröidään PRH:ssa.
Onko vapaaehtoinen tilintarkastuskertomus yhtä arvokas kuin lakisääteinen?
Kyllä. Kertomus on sisällöltään ja vastuiltaan sama, ja rahoittajat ja ostajat käsittelevät sitä samalla tavalla.
Riittääkö rahoittajalle yleisluonteinen tarkastus?
Joskus. Asia kannattaa varmistaa pankilta tai sijoittajalta ennen toimeksiannon sopimista, sillä monet vaativat nimenomaan tilintarkastuskertomuksen.
Yhteenveto ja viimeinen käytännön vinkki
Vapaaehtoinen tilintarkastus kannattaa, kun tilinpäätöksellä on muitakin lukijoita kuin yrittäjä itse: rahoittajia, osakkaita tai ostajaehdokkaita. Sitä kannattaa harkita myös, kun yhtiö kasvaa kohti lakisääteisiä rajoja. Kun tarkastus kerran aloitetaan, sitä kannattaa jatkaa yhtäjaksoisesti vähintään 3 vuotta.
Artikkeli on yleinen katsaus, eikä se korvaa henkilökohtaista neuvontaa. Konkreettisessa tilanteessa kannattaa kääntyä pätevän tilintarkastajan puoleen. Tilintarkastusvelvollisuuden raja-arvot ja säännökset voivat muuttua, joten ajantasaiset tiedot kannattaa tarkistaa Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) ja Suomen Tilintarkastajat ry:n verkkosivuilta.