Säätiöt poikkeavat osakeyhtiöistä yhdellä olennaisella tavalla: niillä ei ole omistajia valvomassa hallitusta, joten tilintarkastus toimii käytännössä ainoana ulkopuolisena valvontamekanismina. Säätiölaki (487/2015) velvoittaa kaikki Suomen säätiöt tilintarkastukseen kokoluokasta riippumatta – tätä ei useinkaan tiedetä, ja se yllättää monen vasta perustetun säätiön hallituksen.
Miksi säätiön tilintarkastus poikkeaa osakeyhtiöstä
Osakeyhtiölaissa pieni yritys voi vapautua tilintarkastuksesta, kun taseen loppusumma, liikevaihto ja henkilöstömäärä pysyvät riittävän pieninä. Säätiölaissa tätä poikkeusta ei ole – jokaisella rekisteröidyllä säätiöllä on oltava tilintarkastaja kokoluokasta riippumatta.
Tämä johtuu säätiön oikeudellisesta luonteesta. Säätiöllä ei ole jäseniä tai osakkaita, jotka voisivat äänestää hallituksen erottamisesta tai vaatia tilinpäätöksen selvitystä yhtiökokouksessa. Varallisuus on sidottu säätiön tarkoitukseen pysyvästi, ja Patentti- ja rekisterihallitus valvoo säätiöitä ulkopuolisena viranomaisena juuri siksi, ettei sisäistä omistajavalvontaa ole.
Kuka saa tarkastaa säätiön – HT vai KHT
Pienten ja keskisuurten säätiöiden tilintarkastukseen riittää yleensä HT-tilintarkastaja (hyväksytty tilintarkastaja). Säätiölaki kuitenkin edellyttää, että vähintään yhdellä tilintarkastajalla on oltava KHT-tilintarkastajan pätevyys, jos säätiön taseen loppusumma tai liikevaihto ylittää tietyt rajat – käytännössä tämä koskee suuria apurahasäätiöitä ja sijoitusvarallisuutta hallinnoivia säätiöitä.
Esimerkiksi keskikokoinen kulttuuria tukeva säätiö, jonka sijoitusomaisuus on 8 miljoonaa euroa ja joka jakaa vuosittain 300 000 euroa apurahoja, tarvitsee todennäköisesti KHT-tilintarkastajan. Sen sijaan pieni paikallinen hyväntekeväisyyssäätiö, jonka varallisuus on 200 000 euroa, pärjää HT-tilintarkastajalla. Ajantasaiset raja-arvot kannattaa aina tarkistaa Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta, sillä säädökset ja euromäärät voivat päivittyä.
Mihin tarkastaja kiinnittää huomiota säätiössä
Säätiön tarkastuksessa painopiste on erilainen kuin tavallisessa osakeyhtiössä. Tarkastaja käy tarkastuksessa läpi erityisesti sen, onko säätiön varoja käytetty sääntöjen mukaiseen tarkoitukseen – ei vain sitä, että kirjanpito täsmää.
Käytännössä tämä tarkoittaa apurahapäätösten ja niiden perusteiden läpikäyntiä, sijoitustoiminnan riskitason vertaamista sääntöihin kirjattuun sijoituspolitiikkaan sekä hallituksen jäsenten mahdollisten esteellisyyksien tarkastamista. Jos säätiön hallituksen jäsen on saanut säätiöltä apurahan, tilintarkastaja arvioi, onko päätöksenteko ollut riippumatonta.
Tarkastuksessa arvioidaan myös, onko säätiön toiminta pysynyt sääntöjen mukaisessa tarkoituksessa. Sääntöjen vastainen varojenkäyttö – esimerkiksi kulttuuria edistämään perustetun säätiön varojen ohjaaminen kiinteistösijoituksiin ilman yhteyttä sääntöjen mukaiseen tarkoitukseen – on asia, josta tilintarkastuskertomukseen voi tulla huomautus.
Yleisimmät virheet säätiöiden tarkastuksessa
Kolme virhettä toistuu säätiöiden hallitusten työssä vuodesta toiseen.
Ensinnäkin moni hallitus olettaa, että pieni säätiö on vapautettu tilintarkastuksesta samaan tapaan kuin pieni osakeyhtiö. Tämä on väärä käsitys – säätiölaissa ei ole kokorajaa, ja tarkastuksen laiminlyönti voi johtaa PRH:n huomautukseen tai pahimmillaan säätiön purkamismenettelyyn.
Toiseksi tilintarkastaja ja säätiön talouden hoitava tilitoimisto sekoitetaan usein keskenään. Tilitoimisto hoitaa juoksevan kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatimisen, kun taas tilintarkastaja on ulkopuolinen, riippumaton taho, joka tarkastaa tuon työn jälkikäteen. Sama toimija ei voi hoitaa molempia rooleja täysipainoisesti ilman, että riippumattomuus vaarantuu – aihetta on käsitelty tarkemmin artikkelissa neuvontapalvelut ja tarkastus samalta toimijalta.
Kolmanneksi apurahapäätösten dokumentointi jätetään usein liian ohueksi. Kun tilintarkastaja pyytää perusteluja apurahapäätöksille eikä hallituksen pöytäkirjoista löydy kunnollista perustelua, tästä syntyy helposti tarkastushavainto, joka olisi vältettävissä hyvällä pöytäkirjakäytännöllä.
Riippumattomuus säätiön tarkastuksessa
Riippumattomuusvaatimukset korostuvat säätiöissä, koska hallitukset ovat usein pieniä ja henkilöt tuntevat toisensa pitkältä ajalta. Tilintarkastaja ei saa olla säätiön hallituksen jäsenen lähisukulainen, ei saa saada säätiöltä muita palkkioita tarkastuspalkkion lisäksi eikä saa olla itse apurahan saaja tarkastamaltaan säätiöltä.
Tämä ei ole muodollisuus. Kun sama pieni kaupunki tai toimiala tuottaa sekä säätiön hallituksen jäsenet että paikalliset tilintarkastajat, riippumattomuuden arviointi vaatii tarkastajalta tietoista harkintaa jo toimeksiantoa vastaanotettaessa. Aiheesta laajemmin: tarkastajan riippumattomuus – miksi se on ehdoton.
Mitä säätiön tilintarkastus maksaa
Hinta riippuu säätiön koosta ja toiminnan monimutkaisuudesta samaan tapaan kuin osakeyhtiöissä. Pieni apurahasäätiö, jonka sijoitusomaisuus on muutama sata tuhatta euroa ja toiminta rajoittuu vuosittaiseen apurahakierrokseen, maksaa tilintarkastuksesta tyypillisesti 1 500–4 000 euroa vuodessa.
Keskisuuri säätiö, jolla on aktiivista sijoitustoimintaa, kiinteistöomaisuutta tai omaa henkilökuntaa, liikkuu 4 000–15 000 euron haarukassa. Suurten säätiöiden – esimerkiksi merkittäviä yliopistollisia tai kulttuurirahastoja – tarkastuspalkkiot voivat nousta tätäkin korkeammiksi, kun mukaan tulee konsernirakenteita tai kansainvälistä sijoitusomaisuutta. Palkkion muodostumista on avattu tarkemmin artikkelissa tilintarkastuksen palkkio – mistä se muodostuu.
Näin valitset säätiölle sopivan tilintarkastajan
Kokenut säätiön hallituksen puheenjohtaja katsoo ensin, onko tarkastajalla aiempaa kokemusta juuri säätiösektorista – apurahasäätiön, sijoitusvarallisuutta hallinnoivan säätiön ja toimintaa harjoittavan säätiön (esimerkiksi oma laitos tai kiinteistö) tarkastukset eroavat toisistaan merkittävästi.
Big Four -yhtiöt kuten KPMG, PwC, EY ja Deloitte tarkastavat lähinnä suurimpia, kansainvälisesti sijoittavia säätiöitä. Valtaosalle Suomen noin 2 700 rekisteröidystä säätiöstä riittää hyvin paikallinen HT-tilintarkastaja tai keskisuuri toimisto kuten BDO tai Grant Thornton. Ratkaisevaa ei ole toimiston koko vaan se, ymmärtääkö tarkastaja säätiön sääntöjen mukaisen tarkoituksen ja osaa arvioida sitä vasten tehtyjä päätöksiä. Katso myös tilintarkastajan valinta – näin löydät sopivan ammattilaisen.
UKK – säätiön tilintarkastus
Onko pieni säätiö vapautettu tilintarkastuksesta?
Ei. Toisin kuin osakeyhtiöissä, säätiölaissa ei ole kokorajaa, joka vapauttaisi pienen säätiön tilintarkastusvelvollisuudesta. Kaikilla rekisteröidyillä säätiöillä on oltava tilintarkastaja.
Voiko säätiön tilitoimisto toimia myös tilintarkastajana?
Ei voi. Tilintarkastajan on oltava riippumaton siitä tahosta, joka on laatinut kirjanpidon ja tilinpäätöksen. Sama toimija ei voi hoitaa molempia tehtäviä.
Milloin säätiö tarvitsee nimenomaan KHT-tilintarkastajan?
Kun säätiön taseen loppusumma tai liikevaihto ylittää säätiölaissa määritellyt rajat, vähintään yhdellä tilintarkastajista on oltava KHT-pätevyys. Ajantasaiset euromäärät kannattaa tarkistaa PRH:n tai Suomen Tilintarkastajat ry:n verkkosivuilta.
Yhteenveto
Säätiön tilintarkastus on tiukempi kuin monissa muissa yhteisömuodoissa, koska ulkopuolista omistajavalvontaa ei ole lainkaan. Hallituksen kannattaa varata jo toimintavuoden aikana aikaa tarkastajan kanssa käytäville keskusteluille apurahapäätösten perusteista ja sijoituspolitiikan noudattamisesta, ei vasta tilinpäätöksen valmistuttua.
Koska säätiölakiin ja tilintarkastusvelvollisuuden rajoihin voi tulla muutoksia, konkreettisissa tilanteissa kannattaa aina kääntyä pätevän tilintarkastajan puoleen ja tarkistaa ajantasaiset säännökset Patentti- ja rekisterihallituksen tai Suomen Tilintarkastajat ry:n sivuilta.