Tilintarkastajan valinta on osakeyhtiön hallituksen, taloyhtiön isännöitsijän tai yhdistyksen taloudenhoitajan tehtävistä yksi niistä, joita joutuu pohtimaan harvoin – mutta silloin kun se on ajankohtaista, virheellä voi olla pitkät jäljet. Väärä valinta näkyy usein vasta seuraavana tilikautena: tarkastus venyy, laskutus yllättää tai tilintarkastuskertomus ei tuo hallitukselle mitään uutta tietoa toiminnan kehittämiseksi. Tässä artikkelissa käydään läpi, milloin tilintarkastaja ylipäätään tarvitaan, mitä pätevyydet HT, KHT ja JHT tarkoittavat käytännössä ja miten valinta kannattaa tehdä vaihe vaiheelta.
Milloin tilintarkastajan valinta on pakollinen?
Tilintarkastuslaki (1141/2015) määrittää, milloin osakeyhtiöllä on lakisääteinen tilintarkastusvelvollisuus. Pienyritysten poikkeuksen nojalla tilintarkastus voidaan jättää tekemättä, jos yhtiössä ei kahtena peräkkäisenä tilikautena ylity kahta seuraavista kolmesta rajasta: taseen loppusumma 100 000 euroa, liikevaihto 200 000 euroa tai henkilöstömäärä keskimäärin kolme henkilöä.
Näihin raja-arvoihin tulee silti suhtautua varauksella, sillä lainsäädäntöä on muutettu aiemminkin ja rajat saattavat muuttua tulevaisuudessa. Ajantasaiset rajat ja poikkeukset kannattaa aina tarkistaa Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) tai Suomen Tilintarkastajat ry:n verkkosivuilta ennen päätöksentekoa.
Moni pienyrittäjä luulee, ettei tilintarkastusta tarvita koskaan, jos yhtiöjärjestyksessä ei mainita asiasta. Tämä on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä: velvollisuus syntyy suoraan lain nojalla riippumatta siitä, mitä yhtiöjärjestyksessä lukee, ja monet yhtiöt valitsevat tilintarkastajan vapaaehtoisesti myös rajojen alittuessa, koska se lisää luotettavuutta esimerkiksi rahoittajien tai kauppakumppanien silmissä.
HT, KHT ja JHT – mitä pätevyydet tarkoittavat valintatilanteessa
Suomalaisessa järjestelmässä tilintarkastajat jakautuvat kolmeen pätevyysluokkaan. HT-tilintarkastaja (hyväksytty tilintarkastaja) sopii valtaosalle pienistä ja keskisuurista osakeyhtiöistä, taloyhtiöistä ja yhdistyksistä. KHT-tilintarkastaja (Keskuskauppakamarin hyväksymä) vaaditaan usein pörssiyhtiöiden, pankkien ja vakuutusyhtiöiden lakisääteisiin tarkastuksiin, koska KHT-tutkinto sisältää HT-tutkintoa vaativammat lisäosat. JHT-tilintarkastaja puolestaan on erikoistunut kuntien, kuntayhtymien ja valtio-omisteisten yhtiöiden tarkastukseen.
Käytännössä valinta on yksinkertainen: mitä suurempi ja säännellympi yhtiö, sitä todennäköisemmin tarvitaan KHT- tai JHT-pätevyys. Pieni osakeyhtiö tai asunto-osakeyhtiö pärjää lähes aina HT-tilintarkastajalla, eikä KHT-pätevyyden hakeminen tuo tällöin lisäarvoa vaan ainoastaan korkeampaa laskutusta.
Big Four vai kotimainen tilintarkastusyhteisö?
KPMG, PwC, EY ja Deloitte – niin sanotut Big Four -yhtiöt – hallitsevat suurten ja pörssilistattujen yhtiöiden tarkastusmarkkinaa Suomessa vahvasti; yli 90 prosenttia pörssiyhtiöistä on jonkin näistä neljästä tarkastuksessa. Niiden vahvuus on kansainvälinen verkosto, mikä on tarpeen esimerkiksi konsernitilinpäätöksen tai IFRS-tilinpäätöksen tarkastuksessa, kun tytäryhtiöitä on useassa maassa.
Keskisuurille kotimaisille yhtiöille, taloyhtiöille ja yhdistyksille sopii usein paremmin keskisuuri tilintarkastusyhteisö, kuten BDO, Grant Thornton, RSM Finland tai Mazars, tai itsenäinen HT-tilintarkastaja. Näiden etuna on tyypillisesti henkilökohtaisempi palvelu, paikallistuntemus ja maltillisempi hinnoittelu ilman, että tarkastuksen laatu tai ISA-standardien noudattaminen kärsii – standardit sitovat kaikkia tilintarkastajia kokoluokasta riippumatta.
Näin arvioit tilintarkastajan sopivuutta – vaihe vaiheelta
Sopivan tilintarkastajan löytäminen kannattaa viedä läpi järjestelmällisesti:
1. Selvitä ensin, minkälaista tarkastusta yhtiö tarvitsee – lakisääteistä tilintarkastusta, vapaaehtoista tilintarkastusta vai esimerkiksi sisäistä tarkastusta.
2. Varmista tarvittava pätevyys (HT, KHT vai JHT) toimialan ja yhtiön koon perusteella.
3. Pyydä tarjous vähintään kahdelta-kolmelta toimijalta ja vertaa sekä hintaa että tarjottua palvelutasoa.
4. Kysy suoraan riippumattomuudesta: onko tilintarkastajalla tai yhteisöllä muita toimeksiantoja, omistuksia tai sukulaissuhteita yhtiöön.
5. Selvitä, kuinka tilintarkastaja raportoi – pelkkä tilintarkastuskertomus vai myös erillinen huomautuskirje, jossa käydään läpi tarkastushavainnot ja kehityskohteet.
6. Tarkista referenssit samalta toimialalta, erityisesti jos kyseessä on erikoisalue kuten kyberturvallisuusauditointi, GDPR-tarkastus tai yrityskaupan due diligence.
Riippumattomuus ja rotaatio – yleinen väärinkäsitys
Moni olettaa, että sama tilintarkastaja voi jatkaa saman yhtiön tarkastajana rajattomasti niin kauan kuin yhteistyö sujuu hyvin. Pörssiyhtiöiden kohdalla tämä ei pidä paikkaansa: KHT-tilintarkastuksessa on EU-sääntelyyn perustuva rotaatiovelvoite, joka rajoittaa saman tilintarkastusyhteisön toimikauden yleensä enintään kymmeneen vuoteen. Pienemmillä yhtiöillä vastaavaa pakkoa ei ole, mutta riippumattomuutta on silti arvioitava vuosittain – tilintarkastaja ei saa omistaa osuuksia tarkastettavasta yhtiöstä, olla sukua sen johdolle eikä saada muita merkittäviä palkkioita samalta asiakkaalta.
Mitä tilintarkastus maksaa?
Hinta riippuu yhtiön koosta ja tarkastuksen laajuudesta. Pienen osakeyhtiön lakisääteinen tilintarkastus maksaa tyypillisesti 1 500–5 000 euroa, keskisuuren yhtiön 5 000–20 000 euroa ja suuren, konsernirakenteisen yhtiön tarkastus voi nousta 20 000–100 000 euroon tai ylikin, jos mukana on esimerkiksi IFRS-tarkastusta tai kansainvälistä due diligenceä. Taloyhtiön tilintarkastus on huomattavasti kevyempi, tyypillisesti 500–2 000 euroa taloyhtiön koosta riippuen.
On myös hyvä muistaa, mitä tilintarkastus ei ole. Juokseva kirjanpito ja palkkahallinto kuuluvat tilitoimistolle, eivät tilintarkastajalle. Tilintarkastus on tästä erillinen, riippumaton palvelu, jossa tarkastetaan jälkikäteen kirjanpidon ja tilinpäätöksen oikeellisuus. Vastaavasti perintä kuuluu perintätoimistoille ja yleinen lainopillinen neuvonta asianajajille, vaikka osa Big Four -yhtiöistä tarjoaakin tilintarkastuksen ohella myös veroneuvontaa.
Yleisimmät virheet tilintarkastajan valinnassa
Käytännössä samat virheet toistuvat toimialasta riippumatta. Halvimman tarjouksen valitseminen ilman referenssien tarkistamista johtaa usein pintapuoliseen tarkastukseen, joka ei tuo hallitukselle todellista lisäarvoa. Toinen yleinen virhe on jättää selvittämättä, onko yhdistyksen kohdalla riittävä vaihtoehto kevyempi toiminnantarkastaja täysimittaisen tilintarkastuksen sijaan – pienissä yhdistyksissä toiminnantarkastus riittää usein täysin. Kolmas sudenkuoppa on vaihtaa tilintarkastajaa liian usein: jatkuvuus auttaa tarkastajaa ymmärtämään yhtiön toimintaa syvällisemmin, mikä parantaa tarkastuksen laatua vuosi vuodelta.
Taloyhtiöissä puolestaan unohdetaan usein, että tilintarkastusvelvollisuus riippuu yhtiön koosta: yli 30 huoneiston taloyhtiöillä on lakisääteinen tilintarkastusvelvollisuus, kun taas pienemmät yhtiöt voivat valita yhteisen toiminnantarkastajan. Katso tilintarkastuspalveluita Helsingissä tai Tampereella, jos etsit paikallista vaihtoehtoa oman taloyhtiön tai yrityksen tarpeisiin.
UKK
Voiko pieni osakeyhtiö valita tilintarkastajan vapaaehtoisesti, vaikka rajat eivät ylity?
Kyllä. Vapaaehtoinen tilintarkastus on yleinen valinta esimerkiksi silloin, kun yhtiö hakee rahoitusta tai haluaa lisätä sidosryhmien luottamusta, vaikka lakisääteistä velvollisuutta ei olisikaan.
Riittääkö yhdistykselle toiminnantarkastaja tilintarkastajan sijaan?
Monelle pienelle yhdistykselle riittää toiminnantarkastaja, joka ei vaadi HT- tai KHT-pätevyyttä. Suuremmilla ja taloudelliselta toiminnaltaan laajemmilla yhdistyksillä voi kuitenkin olla lakisääteinen tilintarkastusvelvollisuus – tarkka rajanveto kannattaa varmistaa tapauskohtaisesti.
Kuinka usein tilintarkastaja kannattaa kilpailuttaa?
Kiinteää sääntöä ei ole muille kuin pörssiyhtiöille, joita rotaatiovelvoite koskee. Muille yhtiöille kilpailutus 3–5 vuoden välein on käytännössä toimiva tapa varmistaa, että hinta ja palvelutaso vastaavat yhtiön nykyistä kokoa ja tarpeita.
Yhteenveto
Tilintarkastajan valinta kannattaa aloittaa yhtiön koon ja tarvittavan pätevyyden selvittämisestä, jatkaa riippumattomuuden ja referenssien tarkistamiseen ja päättää huolelliseen tarjousvertailuun. Näin vältetään sekä ylimitoitettu kustannus että liian kevyt tarkastus, joka ei täytä lain vaatimuksia. Koska säädökset ja raja-arvot voivat muuttua, konkreettisissa tilanteissa kannattaa aina kääntyä pätevän tilintarkastajan puoleen ja tarkistaa ajantasaiset tiedot Patentti- ja rekisterihallituksen tai Suomen Tilintarkastajat ry:n sivuilta ennen lopullista päätöstä.
