Kansainvälisen konsernin Suomessa toimivalle tytäryhtiölle tilintarkastuksen järjestäminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin tavallisen kotimaisen osakeyhtiön kohdalla, sillä mukaan tulee emoyhtiön vaatimuksia, konsernin tarkastusverkosto ja usein myös IFRS-raportointi. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä kansainvälinen konserni ja sen tarkastusverkosto tarkoittavat käytännössä, miten konsernitilinpäätöksen tarkastus järjestetään ja mihin talousjohtajan tai hallituksen kannattaa kiinnittää huomiota, kun suomalainen yksikkö on osa isompaa kokonaisuutta.
Mikä on tarkastusverkosto ja miksi se on olennainen konsernille
Tarkastusverkostolla tarkoitetaan kansainvälisten tilintarkastusyhteisöjen muodostamaa ketjua, jossa sama brändi – esimerkiksi KPMG, PwC, EY, Deloitte, BDO tai Grant Thornton – toimii useissa maissa paikallisten, usein itsenäisesti omistettujen jäsenyritysten kautta. Suomalainen KPMG-toimisto ei siis ole sama juridinen yhtiö kuin esimerkiksi Saksan tai Ruotsin KPMG, vaan kukin maakohtainen yksikkö noudattaa paikallista tilintarkastuslakia ja on rekisteröity oman maansa valvontaviranomaisen alaisuuteen.
Kun kansainvälisellä konsernilla on tytäryhtiö Suomessa, emoyhtiön tilintarkastaja – niin sanottu ryhmätarkastaja (group auditor) – tyypillisesti pyytää saman verkoston suomalaista jäsenyritystä tekemään paikallisen tarkastuksen. Tämä nopeuttaa raportointia ja yhtenäistää tarkastusmetodologiaa, mutta se ei ole ainoa vaihtoehto: myös keskisuuret kotimaiset tilintarkastusyhteisöt, kuten RSM Finland, Mazars tai Nexia, tekevät component-tarkastuksia kansainvälisille konserneille ilman että ne kuuluvat samaan globaaliin brändiin kuin emoyhtiön päätarkastaja.
Konsernitilinpäätöksen tarkastus käytännössä
Konsernitilinpäätöksen tarkastus on lakisääteinen tilintarkastus, jossa emoyhtiön tilintarkastaja antaa lausunnon koko konsernin taloudellisesta asemasta, mutta nojaa osittain tytäryhtiöiden paikallisten tilintarkastajien työhön. Käytännössä tämä tarkoittaa niin sanottuja group audit instructions -ohjeita: emoyhtiön tarkastaja määrittelee olennaisuusrajat, tarkastettavat erät ja raportointiaikataulun, joita paikallinen tilintarkastaja noudattaa.
Esimerkiksi keskisuuren teollisuuskonsernin suomalainen tytäryhtiö saattaa saada emoyhtiöltä ohjeistuksen, jossa pyydetään erillistä raporttia liikevaihdon jaksotuksista ja varaston arvostuksesta tiettyyn päivämäärään mennessä, vaikka Suomen oma tilikausi päättyisi eri aikaan kuin konsernin. Tällaiset aikataulupaineet ovat tyypillinen kompastuskivi, jos paikallista tilintarkastajaa ei oteta mukaan suunnitteluun riittävän ajoissa.
Big Four ja keskisuuret toimijat kansainvälisissä tarkastuksissa
Suomen pörssiyhtiöistä valtaosa – yli 90 prosenttia – on KPMG:n, PwC:n, EY:n tai Deloitten tarkastuksessa, ja sama painotus näkyy myös suurten kansainvälisten konsernien tytäryhtiöissä. Tähän on selkeä syy: Big Four -yhtiöillä on yhtenäinen globaali metodologia, IFRS-osaaminen ja resurssit useiden maiden samanaikaiseen raportointiin.
Kaikki kansainväliset konsernit eivät kuitenkaan tarvitse Big Four -tason palvelua. Pienemmälle tai keskisuurelle ulkomaiselle konsernille, jonka suomalainen tytäryhtiö on kooltaan maltillinen, keskisuuri tilintarkastusyhteisö voi tarjota samantasoisen asiantuntemuksen huomattavasti kevyemmällä hintarakenteella. Hinta riippuu voimakkaasti yhtiön koosta: pienen osakeyhtiön tarkastus maksaa tyypillisesti 1 500–5 000 euroa, keskisuuren yrityksen 5 000–20 000 euroa ja suuren, kansainvälisesti raportoivan yhtiön tarkastus voi nousta 20 000 eurosta jopa satoihin tuhansiin euroihin, jos mukaan lasketaan konserniraportointi ja IFRS-erityiskysymykset.
IFRS-tilinpäätös ja kansainväliset tilintarkastusstandardit
Suomalaiset yhtiöt laativat tilinpäätöksensä lähtökohtaisesti kirjanpitolain mukaisesti (FAS), mutta kansainvälisen konsernin tytäryhtiö joutuu usein tuottamaan myös IFRS-muotoisen raportointipaketin emoyhtiölle. Tämä ei tarkoita, että Suomen paikallinen tilinpäätös laadittaisiin IFRS:n mukaan – kyse on rinnakkaisesta raportoinnista konsernin sisäiseen käyttöön.
Tilintarkastajan näkökulmasta tämä tarkoittaa kahta eri viitekehystä: paikallinen lakisääteinen tarkastus tehdään ISA-standardien (International Standards on Auditing) mukaisesti FAS-tilinpäätökseen, ja lisäksi saatetaan tarvita erillinen tarkastustoimenpide IFRS-raportointipaketille. Vuodesta 2025 alkaen tähän kokonaisuuteen on tullut myös kestävyysraportoinnin ulottuvuus, kun ESRS-standardit ja EU:n kestävyysraportointidirektiivi laajentavat vaiheittain tilintarkastajien kestävyysvarmennusvelvoitteita – tämä koskee erityisesti isompia, konserniin kuuluvia yhtiöitä.
Riippumattomuus ja rotaatio rajat ylittävässä tarkastuksessa
Riippumattomuusvaatimukset eivät katoa siksi, että tarkastus tehdään osana kansainvälistä verkostoa – päinvastoin, ne usein tiukentuvat. Saman tarkastusverkoston sisällä ei saa olla tilanteita, joissa sama toimisto tarjoaa sekä lakisääteistä tilintarkastusta että esimerkiksi laajaa veroneuvontaa tai yrityskaupan due diligence -palvelua samalle konsernin yksikölle ilman, että riippumattomuutta arvioidaan erikseen.
Pörssiyhtiöitä koskee lisäksi rotaatiovelvoite: sama KHT-tilintarkastuksesta vastaava päävastuullinen tilintarkastaja tai tarkastusyhteisö saa toimia saman yhtiön tarkastajana enintään noin kymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen tarkastus on kilpailutettava uudelleen. Kansainvälisessä konsernissa tämä koskee usein koko ryhmätarkastussuhdetta, ei pelkästään yhtä maayksikköä.
Näin valitset paikallisen tilintarkastajan osaksi konsernin tarkastusverkostoa
Kun suomalainen tytäryhtiö tarvitsee paikallisen tilintarkastajan osaksi konsernin tarkastusta, kannattaa edetä järjestelmällisesti:
Selvitä ensin, mihin tarkastusverkostoon emoyhtiön tilintarkastaja kuuluu, ja onko kyseisellä verkostolla jäsenyritys Suomessa. Jos ei ole, tai jos emoyhtiö sallii vapaamman valinnan, kartoita 2–3 sopivan kokoluokan tilintarkastusyhteisöä. Varmista, että valittavalla tilintarkastajalla on kokemusta konsernitarkastuksista ja tarvittaessa IFRS-raportoinnista.
Pyydä tarjous, jossa eritellään lakisääteisen FAS-tarkastuksen ja konserniraportoinnin lisätyön hinnoittelu erikseen – muuten kokonaiskustannus voi yllättää. Yleiskatsaus tilintarkastajan valinnan periaatteisiin ja käytännön vaiheisiin löytyy artikkelista tilintarkastajan valinta – näin löydät sopivan ammattilaisen. Vertailua eri paikkakuntien ja toimijoiden välillä voi tehdä myös tilintarkastukset-hakemiston kautta.
Yleinen väärinkäsitys: ulkomainen tilintarkastuskertomus ei korvaa suomalaista
Yksi toistuva väärinkäsitys on, että jos konsernin ulkomainen emoyhtiö on jo tarkastettu kansainvälisesti tunnetun tilintarkastusyhteisön toimesta, suomalainen tytäryhtiö voisi jättää oman lakisääteisen tilintarkastuksensa väliin tai tyytyä pelkkään ryhmätarkastajan lausuntoon. Näin ei ole. Suomen tilintarkastuslaki (1141/2015) määrittää tilintarkastusvelvollisuuden itsenäisesti jokaiselle suomalaiselle oikeushenkilölle sen oman kokoluokan perusteella – konsernin ulkomainen tarkastus ei koskaan korvaa paikallista lakisääteistä tarkastusta, vaikka se voikin nopeuttaa ja tukea sitä.
Muistettava on myös, ettei tilintarkastus korvaa tilitoimiston roolia. Juokseva kirjanpito ja palkkahallinto hoidetaan tilitoimistossa, kun taas tilintarkastus on ulkopuolinen ja riippumaton tarkastus, joka arvioi kirjanpidon ja tilinpäätöksen oikeellisuuden jälkikäteen.
UKK – usein kysyttyä kansainvälisen konsernin tilintarkastuksesta
Pitääkö suomalaisen tytäryhtiön käyttää samaa tilintarkastusyhteisöä kuin ulkomainen emoyhtiö?
Ei välttämättä. Monet konsernit suosittelevat saman tarkastusverkoston jäsenyritystä raportoinnin yhtenäistämiseksi, mutta laki ei velvoita tähän, ja myös muu pätevä HT- tai KHT-tilintarkastaja voi tehdä paikallisen tarkastuksen, kunhan konsernin raportointivaatimukset huomioidaan.
Vaatiiko konserniraportointi aina IFRS-osaamista paikalliselta tilintarkastajalta?
Useimmiten kyllä, jos tytäryhtiön luvut yhdistellään IFRS-muotoiseen konsernitilinpäätökseen. Tarkastajan ei tarvitse laatia IFRS-tilinpäätöstä, mutta hänen on ymmärrettävä konsernin raportointipaketin vaatimukset ja kyettävä kommunikoimaan ryhmätarkastajan kanssa.
Kuka valvoo kansainvälisten tarkastusverkostojen suomalaisia jäsenyrityksiä?
Suomessa toimivat tilintarkastajat ja tilintarkastusyhteisöt ovat aina Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) tilintarkastusvalvonnan alaisia riippumatta siitä, mihin kansainväliseen verkostoon ne kuuluvat. Ajantasaiset tiedot valvonnasta ja pätevyysvaatimuksista kannattaa tarkistaa PRH:n ja Suomen Tilintarkastajat ry:n verkkosivuilta.
Yhteenveto
Kansainvälisen konsernin suomalaiselle yksikölle tilintarkastuksen järjestäminen on aina kaksitasoinen tehtävä: paikallinen lakisääteinen tarkastus on hoidettava Suomen tilintarkastuslain mukaisesti, ja sen rinnalle rakennetaan konsernin tarkastusverkoston edellyttämä raportointi. Onnistunut yhteistyö edellyttää, että paikallinen tilintarkastaja otetaan mukaan aikataulutukseen ja ohjeistukseen hyvissä ajoin, riippumattomuus- ja rotaatiovaatimukset huomioidaan koko ryhmän tasolla, eikä ulkomaisen emoyhtiön tarkastusta koskaan sekoiteta suomalaisen yhtiön omaan tarkastusvelvollisuuteen. Koska rajat ylittävään tarkastukseen liittyy sekä suomalaista että kansainvälistä sääntelyä, konkreettisissa tilanteissa kannattaa aina kääntyä pätevän, kokemusta konsernitarkastuksista omaavan tilintarkastajan puoleen.
